Kulinaristisia kokeiluja - "omasta päästä"!

Moni muistanee ajat yli puolen vuosisadan takaa. Jos perheessä oli tytär (meillä ei valitettavasti ollut), hän sai auttaa äitiä keittiössä. Mutta entä sitten, jos oli vain kaksi poikaa, kuten meillä? "Menkää pihalle leikkimään", sanoi äitimme osoitettuamme kiinnostuksemme ruoanlaittoa kohtaan.

Hapanvuokaleipä (2016)

Vasta naimisiin päästyäni sain mahdollisuuden toimia itsenäisesti keittiössä. Eläkeiän, ihmisen elämänkaaren viimeisen jakson, aikana olen sitten vapautunut kaikenlaisiin "kulinaristisiin kokeiluihin", joista osa on ollut onnistuneita, osa ei...

Keittiöaktiviteetteihin kuuluvat myös säilöntäkokeet. Olen erityisen kiinnostunut umpioinnista jo koulutukseni (mikrobiologi) perusteella. Idea on mainio: pastöroidaan purkkiin juureksia ym. kasvikunnan tuotteita herkullisissa liemissä (HUOM! Ei lihalle tai kalalle, itiöllisen anaerobibakteerien kuten Clostridium botulinum- ja C.perfringens-riskin vuoksi). Ohjeita umpiontiin löytyy vanhoista keittokirjoista:

Ruotsalainen säilöntäopas 

Eräät kokeiluni saattavat olla epäilyttävän näköisiä. Ohessa "puurokas", jonka paistan Rouvaltamme riisinkeittimeen yli jääneestä kaurapuurosta ja "tuunaan" sen kaikenlaisella, kuten esikypsennetyillä pekonisiivuilla tai umpioiduilla nauriilla (HUOM! Varovasti neilikoiden kanssa - ne ovat sangen väkevänmakuisia!).

"Puurokas" (2017)

Osa hapanleivistä on ollut onnistuneita. Hapanjuuren kanssa on kuitenkin oltava varovainen: liian kosteaan ja suljettuun juureen kehittyy asetonia tuottavia klostrideja!

Onnistunut hapanleipä (2016)

Makaronilaatikko on ns. "varma tapaus". Liikaa sipulia kannattaa kuitenkin varoa: se tekee laatikosta turhan makean. Jauhelihan tilalla voi käyttää karheaa soijaa!

Hauskinta on soveltaa oman puutarhan tuotteita kokkaukseen. Ohessa esimerkkinä nauris. - Mutta puutarhakokeiluista tuonnempana. MUISTAKAA kerätä etanat ja kotilot pois puutarhoistanne!

Nauris (2015)

Mies, joka muuttui pekoniksi

Oli aivan tavallinen arkiaamu.

Mies (seitsemissäkymmenissä, keskivartalolihavuudesta ja siihen liittyvistä oheisilmiöistä kärsivä, muuten aivan tavallinen mies) seisoi keittiössä paistamassa pekonia.

- Kaikkea ne keksivätkin, huudahti vaimo sanomalehtensä ääreltä.

- Englantilaisen yliopiston terveystieteen laitoksen tutkijat ovat todenneet, että pekoni onkin erittäin terveellistä. Se sisältää kaikkia ihmiselle välttämättömiä rasvahappoja ja aminohappoja, samoin piristäviä hormoneja...

Mehen mieleen tulvahtivat muistot englantilaisten hotellien "English Breakfast"-aamiaisista ja hän hymyili itsekseen. "Ilmankos britit ovat niin reippaita", hän oivalsi.

Uutinen levisi, kuinkas muuten, välittömästi seuraavan päivän iltalehtien etusivuille. Parin päivän kuluttua se oli pääaiheena illan ajankohtaisohjelmassa "Kuinka olemme selvinneet ilman pekonia?".

Mies huomasi, kaupungilla asioidessaan, naisten katselevan häntä kiinnostuneesti. "Olenko muuttunut edukseni?", hän mietti. Eräät rouvashenkilt jopa seurasivat häntä ja supattelivat keskenään.

Pian alkoivat ikävyydet.

Keskivartalolihavia miehiä alkoi kadota selittämättömästi kauppa- ja virastomatkojensa yhteydessä. Toisaalta havaittiin vankkojen lihaveitsien kysynnän kasvaneen räjähdysmäisesti.

Sitten tuli uutispommi!

Hymy-lehti otsikoi, tyytyväisen rouvashenkilön kuvan kera:

"SÖIN MIEHENI".

Keskivartalolihavat alkoivat vältellä julkisia paikkoja. Etenkin pienempien ruokakauppojen ympäristöt osoittautuivat vaarallisiksi: moni mies lähti, vaimonsa pyynnöstä, asioimaan paikallisessa marketissa eikä koskaan palannut kotiin.

Naistenlehtien sivut täyttyivät silavaruokaohjeista ja rouvashenkilöiden silmät alkoivat kiilua yhä uhkaavammin.

Mies päätti sulkeutua kotiinsa. Hän ei siis kadonnut kokonaan, mutta julkisuudessa häntä ei enää nähty. Turvallisuutensa vuoksi hänen oli pakko viettää yönsä lukitussa komerossa, koska oli nähnyt vaimonsa tulostamia nettireseptejä:

- Koe miehesi aivan uudella tavalla - lautasellasi!
- Sipuli ja pekoni sopivat yhteen!
- Kesäinen grilli-ilta ilman isää!

Sen pituinen se. Paitsi miehen elämä, joka jatkui ikuisena pakoiluna, koska hän ei pystynyt luopumaan keskivartalolihavuudestaan.

Neliulotteisuudesta, päivää...

Tulipa katsottua uuden ilmaiskanavan, National Geographyn, sarjaa A. Einsteinista. Mieleeni nousi silloin, kuinkas muuten, vanha kunnon neliulotteinen kuutio, josta aiemmin onkin ollut puhetta, siis "tesseract". Sen hahmottaminen on meille yhtä vaikeaa kuin kolmiulotteisuutemme ymmärtäminen (mahdollisille) kaksiulotteisille olioille, joita voisi hyvinkin kutsua "hyvin pinnallisiksi". - Tässä eräs hahmotelma kyseisestä kappaleesta, jossa häiritsee ainoastaan alempien ulottuvuuksien suorakulmaisuussäännöstä poikkeaminen: neljäs koordinaatti sojottaa mitä kummallisimpaan suuntaan...ajattelevatko "pintaoliot" samoin meidän korkeuskoordinaatistamme ja huutavat yhteen ääneen: "Huijausta! False fact!"?  Mietin myös, miten ihmiskunta on oppinut lukemaan kolmiulotteisuutta kaksiulotteisille pinnoille piirrettyjen kuvien avulla. Miksi kolmiulotteisen todellisuuden perusteella ei pystytä hahmottamaan neliulotteisuutta?- Mainio aihe miettiä unta odotellessa, eli hyvää yötä neljännessä ulottuvuudessa! Yrittäkää päästää aamuksi takaisin!

(photo: Google)