Vanhukselle palautui muistiin surullinen tapahtumaketju aikojen takaa, jolloin ei vielä tunnettu somea eikä aikakauslehdissä esiintynyt paremmasta elämästä saarnaavia terapeutteja. Yleisen tietämättömyyden seurauksena pääsikin oheinen ilmiö saavuttamaan yllätyksellistä suosiota eräällä keskisuurella paikkakunnalla - sangen surullisin seurauksin.
Kauppalaa ei Vanhus halua nimetä. Tieto, että kyseessä oli vuosikymmenien takainen, juurikin kauppalan kokoinen taajama, riittänee. Paikkakunnan puoluejakaumalla ei liioin ole merkitystä, mutta kunnan Työväenopiston aktiivisuus ja suosio lienee hyvä pitää mielessä arvioitaessa tapahtumien vyöryn syitä.
Siispä asiaan.
Kaukaisessa pääkaupungissamme (johon uudet hullutukset aina ensinnä pesiytyvät) oli noussut esiin Asiantuntija, jonka mukaan suomalaisia vaivaa vakava umpimielisyys. Koska kyseinen henkilö ei ollut saanut koulutusta psyykkisten ongelmien hoitamiseen, pidettiin hänen uutta oppiaan kuitenkin jossain määrin kyseenalaisena ja verrattiin sitä samoihin aikoihin suuren valtameren takana syntyneeseen "Flower Power"- eli hippiliikkeeseen. Monet nimekkäätkin helsinkiläiset hurahtivat silti hänen oppeihinsa.
Koska uusi ajattelutapa avoimuudesta oli pian saanut verrain suuren suosion sekä Etu- että Taka-Töölössä ja kyseinen henkilö oli ryhtynyt itse avautumaan eräissä maamme johtavissa aikakauslehdissä (Hopeapeili, Elokuva-Aitta yms.), tehtiin tarinamme kohteena olevasssa kauppalassa ripeä päätös: asiantuntija on saatava pian paikkakunnalle luennoimaan ja harjoittamaan kauppalalaisia avoimuuteen!
Asia käsiteltiin kauppalanvaltuustossa, josta se siirrettiin Työväenopiston hoidettavaksi. Opistolla oli nimittäin kauppalalaisten kurssitukseen soveltuvat tilat, jonka lisäksi opiston rehtoritar oli hyvissä väleissä kaikkiin paikkakunnan johtaviin puolueisiin eli sosialidemokraatteihin, maalaisliittolaisiin sekä kokoomukselaisiin. Asiaa toimeenpanevat tahot käärivät henkiset hihansa ja pian olikin kauppalan omassa sanomalehdessä suurikokoinen mainos ytimekkäällä tekstillä varustettuna:
"Haluatko oppia avautumaan muuallakin kuin ompeluseurassa ja ryyppyporukassa? Helsinkiläinen Asiantuntija opastaa sinut uuteen avoimuuteen XXX:n Työväenopiston kurssilla!".
- Eipä aikaakaan, ja ensimmäinen kurssi-ilta oli käsillä.
Pääkaupungista asti kauppalaamme matkustanut, ilmeisen sujuvapuheinen Asiantuntija esittäytyi. Monet hänet jo tunsivatkin lehtijuttujen kuvista, joissa hän esiintyi näyttävässä puvussa, uudet tekohampaat välkähdellen! Ja tiedettiin hänen avioliittojensa varakkaiden sukujen edustajien kanssa lisänneen myös hänen aineellista hyvinvointiaan!
Ensimmäinen kurssilaiserä jaettiin pienryhmiin (rehtoritar avusti tässä vaiheessa muodostamaan ryhmät poliittisin perustein). Asiantuntija opasti lyhyen johdannon avulla kurssilaisia avautumiseen, ja sitähän sitten riitti! Innokkaimmilla kurssilaisilla nousivat jopa kyyneleet silmiin heidän paljastaessaan sisintään tavalla, jota he eivät olleet koskaan soveltaneet edes parisuhteissaan. Kaikki mielen perukat tuuletettiin ennennäkemättömällä innolla! Tunnelma oli kuin lahkolaisseuroissa!
Kului aikaa joitakin päiviä, ja sitten...
Ensimmäiset oireet avautumisesta ilmenivät kodeissa aamukahvien aikaan.
- Ihanko totta olet niin sanonut...?
- Juu...
Keskustelut perhepiirissä alkoivat vaimentua. Siirtykäämme seuraamaan tapahtumia työpaikoilla:
- Tiedätkö, mitä N.N. kertoi muutama pävä sitten avautumiskurssilla...?
Pitkiä katseita N.N.:n suuntaan.
Ongelmat levisivät pian myös kaduille ja toreille. Koska kaupoissa oli tuohon aikaan vain yksi kassaneiti, saattoivat samalla kurssilla käyneet joutua peräkkäin jonoon. Tällaista tilannetta kuitenkin välteltiin ja piileskeltiin hyllyjen takana, kunnes jono oli edennyt. Riskinä oli, että samalla kurssilla avautumista kuunnellut henkilö asettuikin taakse!
Entistä pahempaa seurasi.
Kadulla saatettiin vaihtaa jalkakäytävää, mikäli vastaan tuli toinen kurssilainen. Kaikkein herkkätuntoisimmat eivät enää liikkuneet kadulla päiväsaikaan. Torielämä alkoi näin ollen hiipua, eikä yleisiin rientoihin enää osallistuttu yhtä aktiivisesti kuin aiemmin.
Ongelma tiedostettiin myös paikallisen kunnanlääkärin vastaanotolla. Itkeskeleviä naisia (ja jokunen mieskin) alkoi ilmaantua odotushuoneeseen. Mutta edes kunnanlääkäri ei löytänyt ratkaisua tilanteeseen.
Tuli syksy, tuli talvi.
Kauppalan väki alkoi pikku hiljaa uskaltautua kaupoille, rohkeimmat jopa kirkkoon. Seurakunnasta löytyi apu, kun kirkkoherra nosti asian rohkeasti esiin saarnassaan ja siteerasi Raamatun kohtaa, jossa puhutttiin ensimmäisen kiven heittämisestä.
Päättyi talvi, tuli kevät. Kauheat muistot edellisvuoden avautumiskurssista olivat jo miltei haituneet, ja ihmiset alkoivat jälleen tervehtiä toisiaan.
Kauppalan virkamiehet tekivät lopulta merkittävän päätöksen:
Työväenopistossa ei tulla enää koskaan järjestämään avautumiskursseja, ellei kyse ole kalan perkaamisesta!
